Ryyräts reissussa: Sofia, Bulgaria

SOFIA, BULGARIA

Jose sai kutsun mennä esiintymään Bulgarian pääkaupunkiin Sofiaan. Bulgarian nettiyhteyksiä on kehuttu yhdeksi Euroopan parhaimmista striimaamista ajatellen, joten päätin lähteä mukaan haistelemaan Sofian tunnelmaa sekä paikallista olutskeneä, ja vetämään mahdollisuuksien mukaan myös livestriimejä.

Laskeuduimme tulopäivänä Sofiaan jo aamupäivällä. Rhristo, paikallisen taikuuteen ja mentalismiin keskittyneen Magic Barin omistaja, tuli meitä kentälle vastaan ja lähdimme hänen opastuksellaan metrolla kohti keskustaa. Metromatka oli lyhyt ja taisi maksaa noin 0,85€. Hotellimme sijaitsi Vitoshan bulevardilla ja Rhristo neuvoi ensitöikseen, että jos haluamme päästä ruuan ja juoman kannalta halvemmalla, niin kannattaa mennä edes korttelin verran kauemmaksi turistien suosimasta kävelykadusta, niin hinnat laskevat jo reilusti.

Heitettyämme kamat hotellille, tsekkasimme pikaisesti seuraavan illan esiintymisvenuen, eli itse Magic Barin ja lähdimme sitten metsästämään ensimmäistä craft-mestaa. Löysimme High Five -nimisen pikkuruisen ravintolan, joka osoittautuikin meikäläisen suosikiksi, ja johon palasin myös striimailemaan seuraavina päivinä.

High Fiven omistavat veljekset, jotka kertoivat, että Bulgariassa on noin 20 pienpanimoa, joista alle kymmenen on sellaisia, joiden oluita löytyy myös paremmin varusteltujen kauppojen hyllyiltä. Taidettiin matkan aikana maistella kaikki High Fiven hanoista löytyneet paikalliset oluet läpi . Hanat vaihtuvat kuulemma tiuhaan, yhtä bisseä on aina vain yksi kegillinen. Paikalliset panimot olivat selkeästi asian ytimessä, koska kaikki oluet, mitä maisteltiin olivat erittäin freesejä ja puhtaan makuisia. Jos sieltä pitäisi nostaa pari lempparia, niin ne olisivat White Storkin Original Pale ale ja Beerbastardsien Boho Soul Sour.

High Fiven plussaksi vielä mainittakoon (mahtavan henkilökunnan lisäksi), että siellä oli takahanat, kegihuone oli jäätävän kylmä ja vessa erittäin muikea, se oli kattoa myöden sisustettu värikkäillä bissetölkeillä, etiketeillä ja lasinalusilla.

Seuraavana päivänä eksyimme vähän puolivahingossa paikkaan nimeltä Pitmaster’s BBQ (jonka yhteydessä oli Imperial Gastrohub). Kysyin luvan terassilla striimailuun, kun viereisessä pöydässä näytti istuvan paikan omistaja tupakilla. Päättelin hänet omistajaksi, koska paikan logossa pylvästeli samannäköinen äijänköriläs. Hän totesi, että totta kai voin striimata ja hetken kuluttua viittoili meikän sisälle ravintolaan. Striimiläiset pääsivät mun mukana kurkkaamaan keittiöön, jossa oli hitonmoinen savustuspönttö, jossa muhi seuraavan päivän lihat ja keittiöstä jatkettiin edelleen valtavaan viinikellariin. Ei mitään hajua kuinka monta viinipulloa siellä olisi ollut, mutta monta. Jos joskus vielä menen Sofiaan, niin ehdottomasti kokeilen jotain niistä viineistä. Vaikutti siltä, että jengi istuskeli Gastrohubin puolella maistelemassa viinejä ja juustoja ja sitten BBQ puolella syötiin isompia annoksia ja vedettiin galeksia. Palasimme seuraavana päivänä maistelemaan niitä yön yli savustettuja lihoja ja oli erittäin hyvät kalkkunat ja villisiat.

Kolmantena paikkana, jos itse Magic Baria ei lasketa mukaan, voisin nostaa käymisen arvoiseksi ravintolaksi Alehouse Centerin, joka on sellainen perinteinen, vanhan koulukunnan olutravinteli, sekä miljööltään että tarjoilijoidensa puolesta. Panovermeet eteisessä varmistivat, että olemme oikeassa paikassa.

Alehouseen kannattaa mennä joko hyvissä ajoin ennen illallisaikaa tai varata pöytä etukäteen. Me mentiin sen verran ajoissa, että päästiin pöytään, jossa on oma hana. Hanassa oli Alehousen omaa suodattamatonta pilsiä ja otettiin oheen juustolautanen, ihan vaan “pikku iltapalaksi”. No, juustolautanen oli massiivinen, siitä olisi riittänyt neljälle tai kuudelle henkilölle. Loput olisi saanut mukaan doggy bagissa, mutta meillä oli aikainen lento seuraavana aamuna edessä, joten todettiin, että nyt täytyy tehdä kamala rikos ja vain jättää loput. Alehousessa oli useampikin listallinen oluita sekä hanoissa että pulloissa, mutta me ei tutkittu niitä kovin tarkkaan, koska oli se oma hana siinä vieressä. Ainakin belgibissejä näytti olevan runsaasti.

Sofian nettiyhteydet kaupungilla olivat totta tosiaan erittäin hyvät ja striimaus onnistui suurimmaksi osaksi hyvin. Ainoat katvealueet olivat kapeilla kujilla historiallisten suurten rakennusten väleissä, mikä on täysin ymmärrettävää. Striimaamista ajatellen myös pakko kehua paikallisia ihmisiä. Kaikki olivat super ystävällisiä, eikä ketään suuremmin kiinnostanut, vaikka kuljeskelin kamerastandi kädessä “itsekseni” höpötellen ympäri kaupunkia, yksin ja myös illan pimeydessä (kuva 3). Näin naismatkustajana itselle tärkeä asia, eli vessat :D, olivat siistejä joka paikassa. Hintataso oli edullinen, kunhan pysyi poissa turistikadulta. Esimerkiksi High Fivessa tuopillinen maksoi noin puolet vähemmän, kuin mitä se Tampereella maksaisi, Helsingin hinnoista puhumattakaan.

P.S. Jos livemusa kiinnostaa, niin kannattaa tsekata olisiko Roc’nRollassa meinikiä.

Magic Barissa taasen on joka viikonloppu jonkinlaista taikuutta kehissä.